[go: up one dir, main page]
Wiktionary

rinne

See also: Rinne

Finnish

edit

Etymology

edit

From Proto-Finnic *rindek, probably from rinta +‎ -e,[1] or alternatively possibly borrowed from Proto-Germanic [Term?] (whence Norwegian strind (“strip, half, row, edge”) or rind (“esker, stripe in cloth”)).[2]

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈrinːeˣ/, [ˈrinːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -inːe
  • Syllabification(key): rin‧ne

Noun

edit

rinne

  1. slope, hillside
  2. (skiing) piste

Declension

edit
Inflection of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative rinne rinteet
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
singular plural
nominative rinne rinteet
accusative nom. rinne rinteet
gen. rinteen
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
inessive rinteessä rinteissä
elative rinteestä rinteistä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
adessive rinteellä rinteillä
ablative rinteeltä rinteiltä
allative rinteelle rinteille
essive rinteenä rinteinä
translative rinteeksi rinteiksi
abessive rinteettä rinteittä
instructive — rintein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rinteeni rinteeni
accusative nom. rinteeni rinteeni
gen. rinteeni
genitive rinteeni rinteideni
rinteitteni
partitive rinnettäni rinteitäni
inessive rinteessäni rinteissäni
elative rinteestäni rinteistäni
illative rinteeseeni rinteisiini
rinteihini
adessive rinteelläni rinteilläni
ablative rinteeltäni rinteiltäni
allative rinteelleni rinteilleni
essive rinteenäni rinteinäni
translative rinteekseni rinteikseni
abessive rinteettäni rinteittäni
instructive — —
comitative — rinteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rinteesi rinteesi
accusative nom. rinteesi rinteesi
gen. rinteesi
genitive rinteesi rinteidesi
rinteittesi
partitive rinnettäsi rinteitäsi
inessive rinteessäsi rinteissäsi
elative rinteestäsi rinteistäsi
illative rinteeseesi rinteisiisi
rinteihisi
adessive rinteelläsi rinteilläsi
ablative rinteeltäsi rinteiltäsi
allative rinteellesi rinteillesi
essive rinteenäsi rinteinäsi
translative rinteeksesi rinteiksesi
abessive rinteettäsi rinteittäsi
instructive — —
comitative — rinteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rinteemme rinteemme
accusative nom. rinteemme rinteemme
gen. rinteemme
genitive rinteemme rinteidemme
rinteittemme
partitive rinnettämme rinteitämme
inessive rinteessämme rinteissämme
elative rinteestämme rinteistämme
illative rinteeseemme rinteisiimme
rinteihimme
adessive rinteellämme rinteillämme
ablative rinteeltämme rinteiltämme
allative rinteellemme rinteillemme
essive rinteenämme rinteinämme
translative rinteeksemme rinteiksemme
abessive rinteettämme rinteittämme
instructive — —
comitative — rinteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rinteenne rinteenne
accusative nom. rinteenne rinteenne
gen. rinteenne
genitive rinteenne rinteidenne
rinteittenne
partitive rinnettänne rinteitänne
inessive rinteessänne rinteissänne
elative rinteestänne rinteistänne
illative rinteeseenne rinteisiinne
rinteihinne
adessive rinteellänne rinteillänne
ablative rinteeltänne rinteiltänne
allative rinteellenne rinteillenne
essive rinteenänne rinteinänne
translative rinteeksenne rinteiksenne
abessive rinteettänne rinteittänne
instructive — —
comitative — rinteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rinteensä rinteensä
accusative nom. rinteensä rinteensä
gen. rinteensä
genitive rinteensä rinteidensä
rinteittensä
partitive rinnettään
rinnettänsä 		rinteitään
rinteitänsä
inessive rinteessään
rinteessänsä 		rinteissään
rinteissänsä
elative rinteestään
rinteestänsä 		rinteistään
rinteistänsä
illative rinteeseensä rinteisiinsä
rinteihinsä
adessive rinteellään
rinteellänsä 		rinteillään
rinteillänsä
ablative rinteeltään
rinteeltänsä 		rinteiltään
rinteiltänsä
allative rinteelleen
rinteellensä 		rinteilleen
rinteillensä
essive rinteenään
rinteenänsä 		rinteinään
rinteinänsä
translative rinteekseen
rinteeksensä 		rinteikseen
rinteiksensä
abessive rinteettään
rinteettänsä 		rinteittään
rinteittänsä
instructive — —
comitative — rinteineen
rinteinensä

Synonyms

edit

Derived terms

edit
compounds

References

edit
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
  2. ^ Kylstra, A.D.; Hahmo, Sirkka-Liisa; Hofstra, Tette; Nikkilä, Otto. 1991–2012. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Amsterdam: Rodopi.

Further reading

edit

German

edit

Pronunciation

edit
  • Audio:(file)

Verb

edit

rinne

  1. inflection of rinnen:
    1. first-person singular present
    2. first/third-person singular subjunctive I
    3. singular imperative

Irish

edit

Pronunciation

edit

Etymology 1

edit

From Old Irish do·rigni, deuterotonic form of the perfect tense of do·gní.

Verb

edit

rinne

  1. past analytic independent of déan
Alternative forms
edit

Etymology 2

edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

edit

rinne f

  1. genitive singular of rinn

Japanese

edit

Romanization

edit

rinne

  1. Rōmaji transcription of りんね

Scottish Gaelic

edit

Etymology

edit

From rinn +‎ -e

Pronunciation

edit

Pronoun

edit

rinne

  1. first-person plural emphatic of ri: with us

See also

edit

References

edit
  1. ^ Oftedal, M. (1956) A linguistic survey of the Gaelic dialects of Scotland, Vol. III: The Gaelic of Leurbost, Isle of Lewis, Oslo: Norsk Tidsskrift for Sprogvidenskap

West Flemish

edit

Etymology

edit

From Middle Dutch rein, from Old Dutch regan, from Proto-Germanic *regną.

Noun

edit

rinne f

  1. rain

Synonyms

edit

West Frisian

edit

Etymology

edit

From Old Frisian rinna, from Proto-Germanic *rinnaną.

Pronunciation

edit

Verb

edit

rinne

  1. to walk
    Eltse dei rin ik om te trainen. ― I walk every day to exercise.

Inflection

edit
Strong class 3
infinitive rinne
3rd singular past rûn
past participle rûn
infinitive rinne
long infinitive rinnen
gerund rinnen n
auxiliary hawwe
indicative present tense past tense
1st singular rin rûn
2nd singular rinst rûnst
3rd singular rint rûn
plural rinne rûnen
imperative rin
participles rinnend rûn

Further reading

edit
  • “rinne”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=rinne&oldid=82595222"