[go: up one dir, main page]

Ingrian

edit

Etymology

edit

From muna (egg) +‎ -in.

Pronunciation

edit

Noun

edit

munain

  1. diminutive of muna
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Kalina Vaasselin nainen, “1142. Soikkola, Loukkula, III4”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 13-14:
      Muni kultaisen munnaisen. // Tuli tuuloi aivon tuima,
      She laid a little golden egg. // A wind came, completely grim,

Declension

edit
Declension of munain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative munain munaiset
genitive munaisen munaisiin
partitive munaista, munaist munaisia
illative munaisee munaisii
inessive munaisees munaisiis
elative munaisest munaisist
allative munaiselle munaisille
adessive munaiseel munaisiil
ablative munaiselt munaisilt
translative munaiseks munaisiks
essive munaisenna, munaiseen munaisinna, munaisiin
exessive1) munaisent munaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.