hyminä
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
edithyminä
- A hum (tune created orally with lips closed).
Declension
editInflection of hyminä (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | hyminä | hyminät | |
genitive | hyminän | hyminöiden hyminöitten | |
partitive | hyminää | hyminöitä | |
illative | hyminään | hyminöihin | |
singular | plural | ||
nominative | hyminä | hyminät | |
accusative | nom. | hyminä | hyminät |
gen. | hyminän | ||
genitive | hyminän | hyminöiden hyminöitten hyminäin rare | |
partitive | hyminää | hyminöitä | |
inessive | hyminässä | hyminöissä | |
elative | hyminästä | hyminöistä | |
illative | hyminään | hyminöihin | |
adessive | hyminällä | hyminöillä | |
ablative | hyminältä | hyminöiltä | |
allative | hyminälle | hyminöille | |
essive | hyminänä | hyminöinä | |
translative | hyminäksi | hyminöiksi | |
abessive | hyminättä | hyminöittä | |
instructive | — | hyminöin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
edit- “hyminä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02