ketä

• IPA^(key): /ˈketæ/, [ˈk̟e̞t̪æ]
• Rhymes: -etæ
• Hyphenation^(key): ke‧tä

ketä

1. (interrogative, indefinite) partitive singular of kuka／ken

ketä

1. (colloquial, dialectal) who

   Ketä sen teki?

   Who did it?

Same as kuka/ken except for the nominative singular.

• kuka (standard)

• “ketä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

• etkä, käet