[go: up one dir, main page]

Finnish

edit

Etymology

edit

From Proto-Finnic *abittadak, from *api (help).

Pronunciation

edit

Verb

edit

avittaa (colloquial)

  1. Alternative form of auttaa

Conjugation

edit
Inflection of avittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avitan en avita 1st sing. olen avittanut en ole avittanut
2nd sing. avitat et avita 2nd sing. olet avittanut et ole avittanut
3rd sing. avittaa ei avita 3rd sing. on avittanut ei ole avittanut
1st plur. avitamme emme avita 1st plur. olemme avittaneet emme ole avittaneet
2nd plur. avitatte ette avita 2nd plur. olette avittaneet ette ole avittaneet
3rd plur. avittavat eivät avita 3rd plur. ovat avittaneet eivät ole avittaneet
passive avitetaan ei aviteta passive on avitettu ei ole avitettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avitin en avittanut 1st sing. olin avittanut en ollut avittanut
2nd sing. avitit et avittanut 2nd sing. olit avittanut et ollut avittanut
3rd sing. avitti ei avittanut 3rd sing. oli avittanut ei ollut avittanut
1st plur. avitimme emme avittaneet 1st plur. olimme avittaneet emme olleet avittaneet
2nd plur. avititte ette avittaneet 2nd plur. olitte avittaneet ette olleet avittaneet
3rd plur. avittivat eivät avittaneet 3rd plur. olivat avittaneet eivät olleet avittaneet
passive avitettiin ei avitettu passive oli avitettu ei ollut avitettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avittaisin en avittaisi 1st sing. olisin avittanut en olisi avittanut
2nd sing. avittaisit et avittaisi 2nd sing. olisit avittanut et olisi avittanut
3rd sing. avittaisi ei avittaisi 3rd sing. olisi avittanut ei olisi avittanut
1st plur. avittaisimme emme avittaisi 1st plur. olisimme avittaneet emme olisi avittaneet
2nd plur. avittaisitte ette avittaisi 2nd plur. olisitte avittaneet ette olisi avittaneet
3rd plur. avittaisivat eivät avittaisi 3rd plur. olisivat avittaneet eivät olisi avittaneet
passive avitettaisiin ei avitettaisi passive olisi avitettu ei olisi avitettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. avita älä avita 2nd sing.
3rd sing. avittakoon älköön avittako 3rd sing. olkoon avittanut älköön olko avittanut
1st plur. avittakaamme älkäämme avittako 1st plur.
2nd plur. avittakaa älkää avittako 2nd plur.
3rd plur. avittakoot älkööt avittako 3rd plur. olkoot avittaneet älkööt olko avittaneet
passive avitettakoon älköön avitettako passive olkoon avitettu älköön olko avitettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avittanen en avittane 1st sing. lienen avittanut en liene avittanut
2nd sing. avittanet et avittane 2nd sing. lienet avittanut et liene avittanut
3rd sing. avittanee ei avittane 3rd sing. lienee avittanut ei liene avittanut
1st plur. avittanemme emme avittane 1st plur. lienemme avittaneet emme liene avittaneet
2nd plur. avittanette ette avittane 2nd plur. lienette avittaneet ette liene avittaneet
3rd plur. avittanevat eivät avittane 3rd plur. lienevät avittaneet eivät liene avittaneet
passive avitettaneen ei avitettane passive lienee avitettu ei liene avitettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st avittaa present avittava avitettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st avittaakseni avittaaksemme
2nd avittaaksesi avittaaksenne
3rd avittaakseen
avittaaksensa
past avittanut avitettu
2nd inessive2 avittaessa avitettaessa agent4 avittama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st avittaessani avittaessamme
2nd avittaessasi avittaessanne
3rd avittaessaan
avittaessansa
negative avittamaton
instructive avittaen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form avittaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive avittamassa
elative avittamasta
illative avittamaan
adessive avittamalla
abessive avittamatta
instructive avittaman avitettaman
4th3 verbal noun avittaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st avittamaisillani avittamaisillamme
2nd avittamaisillasi avittamaisillanne
3rd avittamaisillaan
avittamaisillansa

Derived terms

edit

Further reading

edit

Anagrams

edit

Ingrian

edit

Etymology

edit

Borrowed from Votic avitta, from Proto-Finnic *abittadak, equivalent to avi- (help) +‎ -ttaa. Cognates include Estonian aitada and Võro avitaq.

Pronunciation

edit

Verb

edit

avittaa

  1. (intransitive) to help
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 54:
      Zahara avitti Zinal ja Zojal.
      Zahara helped Zina and Zoja.
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 12:
      Töö-ko meille avita.
      Come help us.
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:
      Meijen kirja avittaa teille oppihussaa geografiaa.
      Our book will help you learn geography.

Usage notes

edit
  • The patient of the verb is set in either partitive, allative or adessive:
    Avita minnua/miulle/miul!Help me!

Conjugation

edit
Conjugation of avittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular avitan en avita 1st singular oon avittant, oon avittanut en oo avittant, en oo avittanut
2nd singular avitat et avita 2nd singular oot avittant, oot avittanut et oo avittant, et oo avittanut
3rd singular avittaa ei avita 3rd singular ono avittant, ono avittanut ei oo avittant, ei oo avittanut
1st plural avitamma emmä avita 1st plural oomma avittanneet emmä oo avittanneet
2nd plural avitatta että avita 2nd plural ootta avittanneet että oo avittanneet
3rd plural avittaat1), avittavat2), avitettaa evät avita, ei aviteta 3rd plural ovat avittanneet evät oo avittanneet, ei oo avitettu
impersonal avitettaa ei aviteta impersonal ono avitettu ei oo avitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular avitin en avittant, en avittanut 1st singular olin avittant, olin avittanut en olt avittant, en olt avittanut
2nd singular avitit et avittant, et avittanut 2nd singular olit avittant, olit avittanut et olt avittant, et olt avittanut
3rd singular avitti ei avittant, ei avittanut 3rd singular oli avittant, oli avittanut ei olt avittant, ei olt avittanut
1st plural avitimma emmä avittanneet 1st plural olimma avittanneet emmä olleet avittanneet
2nd plural avititta että avittanneet 2nd plural olitta avittanneet että olleet avittanneet
3rd plural avittiit1), avittivat2), avitettii evät avittanneet, ei avitettu 3rd plural olivat avittanneet evät olleet avittanneet, ei olt avitettu
impersonal avitettii ei avitettu impersonal oli avitettu ei olt avitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular avittaisin en avittais 1st singular olisin avittant, olisin avittanut en olis avittant, en olis avittanut
2nd singular avittaisit, avittaist1) et avittais 2nd singular olisit avittant, olisit avittanut et olis avittant, et olis avittanut
3rd singular avittais ei avittais 3rd singular olis avittant, olis avittanut ei olis avittant, ei olis avittanut
1st plural avittaisimma emmä avittais 1st plural olisimma avittanneet emmä olis avittanneet
2nd plural avittaisitta että avittais 2nd plural olisitta avittanneet että olis avittanneet
3rd plural avittaisiit1), avittaisivat2), avitettais evät avittais, ei avitettais 3rd plural olisivat avittanneet evät olis avittanneet, ei olis avitettu
impersonal avitettais ei avitettais impersonal olis avitettu ei olis avitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular avita elä avita 2nd singular oo avittant, oo avittanut elä oo avittant, elä oo avittanut
3rd singular avittakkoo elköö avittako 3rd singular olkoo avittant, olkoo avittanut elköö olko avittant, elköö olko avittanut
1st plural 1st plural
2nd plural avittakkaa elkää avittako 2nd plural olkaa avittanneet elkää olko avittanneet
3rd plural avittakkoot elkööt avittako, elköö avitettako 3rd plural olkoot avittanneet elkööt olko avittanneet, elköö olko avitettu
impersonal avitettakoo elköö avitettako impersonal olkoo avitettu elköö olko avitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular avittanen en avittane
2nd singular avittanet et avittane
3rd singular avittannoo ei avittane
1st plural avittanemma emmä avittane
2nd plural avittanetta että avittane
3rd plural avittannoot evät avittane, ei avitettane
impersonal avitettanoo ei avitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st avittaa present avittava avitettava
2nd inessive avittaes past avittant, avittanut avitettu
instructive avittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (avittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative avittammaa
inessive avittamas
elative avittamast
abessive avittamata
4th nominative avittamiin
partitive avittamista, avittamist

Synonyms

edit

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 24
  • Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 23