Angola

Angolan tasavalta República de Angola
lippu vaakuna
Angolan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Valtiomuoto	hallitsevan puolueen presidentiaalinen tasavalta
Presidentti	João Lourenço
Pääkaupunki	Luanda (arviolta 5 068 000 as. 2011) 8°50′S, 13°20′E
Muita kaupunkeja	Huambo (979 000 as.) Lubango (800 000 as.) Benguela (600 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	1 246 700 km² [1] (sijalla 22)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2022)	34 795 287 [1] (sijalla 42)
– väestötiheys	28 as. / km²
– väestönkasvu	3,36 %[1] (2022)
Viralliset kielet	portugali
Lukutaito	71,1 %
Valuutta	kwanza (AOA)
BKT (2020)
– yhteensä	203,71 mrd. USD (PPP) [1]  (sijalla 67)
– per asukas	6 200 USD (PPP) [1]
HDI (2019)	0,581[2] (sijalla 148)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	10,2 % [1]
– teollisuus	61,4 % [1]
– palvelut	28,4 % [1]
Aikavyöhyke	UTC+1
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Portugalista	11. marraskuuta 1975
Lyhenne	AO
– ajoneuvot:	ANG
– lentokoneet:	D2
Kansainvälinen suuntanumero	+244
Tunnuslause	Virtus Unita Fortior (Yhtenäisyys antaa voimaa)
Kansallislaulu	”Angola Avante”
Edeltäjä(t)	Angolan kansantasavalta (1975–1992)
Infobox OKNimi-testi OK

Angola (port. Angola) eli Angolan tasavalta (port. República de Angola) on noin 35 miljoonan^[3] asukkaan portugalinkielinen valtio Atlantin valtameren rannalla eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Namibia, Kongon tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia. Maan talous ja infrastruktuuri ovat sekaisin neljännesvuosisadan kestäneen lähes jatkuvan sotatilan jäljiltä. Timantit ja öljy tuovat maalle vaurautta,^[1] mutta monilla elintasoa kuvaavilla mittareilla Angola kuuluu maailman huono-osaisimpiin maihin: esimerkiksi vastasyntyneen elinajanodote on 61,2 vuotta (vuonna 2019).^[4] Elävänä syntyneistä lapsista 7,2 prosenttia menehtyi ennen viidettä ikävuottaan (2020), mutta luku on laskenut 2000-luvulla.^[5]

Angola on 1 246 700 neliökilometrin suuruinen valtio Afrikan lounaisosassa eteläisen Atlantin valtameren rannikolla. Sen naapurimaat ovat Namibia, Kongon tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia.^[6] Muusta Angolasta erillään sijaitsee Cabindan eksklaavi.^[7] Angolalla on maarajaa yhteensä 5 198 kilometriä ja rantaviivaa 1 600 kilometriä.^[8]

Angola voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan, rannikkotasankoon, asteittain nousevaan ja vuoristoiseen alueeseen ja sisämaan ylätasankoon. Rannikkotasanko käsittää 5 prosenttia Angolan pinta-alasta, sieltä kohoava alue 23 prosenttia ja ylätasanko 65 prosenttia.^[6] Rannikkotasanko on kapea. Benguelan kohdalla se on vain noin 25 kilometriä leveä, kun pääkaupungin Luandan eteläpuolella se levittäytyy noin 200 kilometrin matkalle.^[7]

Rannikon suuntaisesti kulkevan vuoristoisen alueen jakaa kahteen osaan Cuanzajoki. Sen pohjoispuolella maasto kohoaa vähitellen noin 500 metriin. Huiput saattavat kohota jopa 1 800 metriin saakka. Joen eteläpuolella maasto on selvästi jyrkempää, ja jyrkimmillään se on etelässä Chelavuoristossa. Sumben kaupungin kaakkoispuolella korkeimmat huiput ovat 2 400 metriä korkeita. Suurin osa Angolasta on tasaista tai kumpuilevaa ylätasankoa.^[9] Se viettää itärajaa kohti 500–1000 metriin. Ylätasangosta puolestaan kohoaa joitakin vuoristoalueita. Keskisessä osassa maata on Bién ylänkö, jonka korkein kohta on 2 600 metrissä.^[7] Maan korkein kohta on Morro de Moco, joka on 2 620 metriä korkea.^[7]

Angolan tärkeimmät joet ovat Kunene, Cuanza, Kongo ja Cuando. Ne tarjoavat vesivoimaa ja kasteluvettä kuiville alueille. Useimmat joet alkavat maan keskiosasta. Monet niistä virtaavat melko suoraan länteen kohti Atlanttia. Kaksi suurta jokea, Cuanza ja Kunene, mutkittelevat kuitenkin enemmän: Cuanza virtaa pohjoiseen ja Kunene etelään ennen kuin ne kääntyvät länteen. Cuanza on ainoa Angolan sisävesistöistä, jossa voi liikkua merkittävän kokoisilla aluksilla. Lisäksi Kongojoella, joka muodostaa osan Kongon demokraattisen tasavallan vastaisesta rajasta, voi purjehtia. Lundan vedenjakajan pohjoispuolella virtaa Kongon sivujokia. Sen eteläpuolen joista jotkut yhtyvät Sambesiin ja niiden vedet virtaavat sitä kautta Intian valtamereen. Toiset laskevat Okavangoon ja päätyvät sieltä Okavangon suistoon Botswanaan. Monet Okavangon sivujoista ja muista Angolan eteläosien joista kuivuvat osaksi vuotta kokonaan.^[10]

• 
  Rannikkoa Benguelassa.
• 
  Miradouro da Lua Luandan eteläpuolella.
• 
  Kalliomuodostumia Malanjen maakunnassa.
• 
  Vesiputous Kunenejoella Namibian rajalla.

Angolassa vallitsee trooppinen ilmasto, joka jakautuu kuivaan kauteen ja sadekauteen.^[11] Ilmastoon vaikuttavat erityisesti pasaatituulten kohtaamisvyöhyke, kylmä Benguelan merivirta ja maaston korkeus. Sadanta vaihtelee selvästi maan eri osissa. Eniten sataa Cabindan eksklaavissa Maiomben metsäalueella. Siellä sadanta on 1 800 millimetriä vuodessa. Bién ylängöllä sataa noin 1 450 millimetriä vuodessa, mutta Luandassa kuivalla rannikolla 330 millimetriä ja eteläisimmällä rannikkoalueella vain noin 50 millimetriä. Sadekausi on pohjoisessa syyskuulta toukokuulle ja etelässä joulukuulta maaliskuulle.^[7]

Lämpötila vaihtelee huomattavasti vähemmän kuin sadanta, mutta pääsääntöisesti lämpötila on matalampi kauempana päiväntasaajalta, rannikon läheisyydessä ja korkeammalla.^[7] Rannikon säätä viilentää kylmä merivirta. Kylmän meren päälle virtaava lämmin ilma synnyttää sumua ja sumupilviä, ja lämpötilaero aiheuttaa myös merituuli-ilmiön.^[12] Vuoden keskilämpötila Soyossa Kongojoen suulla on 26 astetta, kun se Bién ylängollä sijaitsevassa Huambossa on 19 astetta.^[7]

Luandan ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 28 29 30 29 28 25 23 23 24 26 28 28 ka. 26,8 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 23 24 24 24 23 20 18 18 19 22 23 23 ka. 21,8 Sademäärä (mm) 25 36 76 117 13 0 0 0 3 5 28 20 Σ 323 Sadepäivät (d) 3 3 6 6 2 0 0 0 1 2 4 3 Σ 30 L ä m p ö t i l a 28 23 29 24 30 24 29 24 28 23 25 20 23 18 23 18 24 19 26 22 28 23 28 23 S a d a n t a 25 36 76 117 13 0 0 0 3 5 28 20 Lähde: BBC

Angola sijaitsee kahden eliömaantieteellisen alueen rajalla: pohjoisessa levittäytyvät Kongon alueen kosteat metsät ja savannit, etelässä taas Sambesin alueen metsät, savannit ja tulvatasangot. Keskistä Angolaa hallitsevat miombometsät, joissa kasvaa erityisesti leimupuita ja mnondopuita. Se vaihtuu etelämpänä savanniin ja metsään, jossa kasvaa mukuseja, kopaalipuita ja seringapuita. Lounaassa on kuivaa savannia ja pensaikkoa, jonka valtakasveja ovat akaasiat, mirhapuut ja mopanepuu. Lounaisrannikolle levittäytyy puolestaan Namibin aavikko.^[13]

Angolan eläimistö on tyypillistä Afrikan savanneille. Siellä tavataan muun muassa leopardeja, leijonia, hyeenoja, norsuja, virtahepoja, kirahveja, seeproja, kafferipuhveleita, gnuita ja monia antilooppeja ja apinoita. Angolan harvinaisuuksiin kuuluvat muun muassa jättiläismustahevosantilooppi sekä Cabindan gorillat ja simpanssit.^[7]

Nykyisen Angolan alueen varhaisimmat asukkaat olivat khoisan-kielisiä metsästäjä- ja keräilijäkansoja.^[14] Myöhemmin sen asuttivat bantukansat osana bantuekspansiota. He asettuivat alueelle 1300–1600-lukujen välisenä aikana, mahdollisesti aikaisemminkin.^[15] Kongon kuningaskunta oli alueen voimakkain valtio, ja se oli syntynyt 1300-luvulla, kun kongot olivat tulleet Kongojokea pitkin etelään.^[16] He perustivat pääkaupunkinsa Mbanza Kongon nykyisen Angolan alueelle.^[17]

Portugalilaiset saapuivat Kongojoen suulle vuonna 1483 ja muodostivat tämän jälkeen diplomaattiset suhteet Kongoon. Orjakaupasta syntyi pian erimielisyyksiä, ja portugalilaiset liittoutuivat muiden kuningaskuntien kanssa. Portugalilaiset valtasivat lisää alueita vuoden 1617 jälkeen, vaikka Ndongon kuningatar Nzinga vastustikin voimakkaasti. Orjat olivat Angolan tärkeä kauppatavara, ja väestötappiot olivat mittavia. Orjakaupan lisäksi alueen valtioiden väliset kiistat aiheutti monien valtakuntien kaatumisen.^[16]

Portugali lakkautti vuonna 1875 orjuuden, mutta orjakauppa oli Angolassa menettänyt asemansa jo 1850-luvulla, kun paikallista kauppaa alkoi hallita afrikkalaisten keräämät tuotteet. Ensin tärkein tuote oli norsunluu ja myöhemmin luonnonkumi. Uusia tuotteita varten sadattuhannet paikalliset osallistuivat niiden kuljettamiseen ja keräämiseen. Portugalilaiset alkoivat hiljalleen levittäytyä myös sisämaahan, mikä tarkoitti sitä, että maaomistus siirtyi uudisasukkaille. Angolan rajat määriteltiin Euroopassa vuonna 1891.^[16]

Portugalin siirtomaaisännyys muuttui, kun emämaassa siirrettiin vuonna 1910 tasavaltaan ja 1930-luvulla autoritaariseen Estado Novoon. Jo vuonna 1920 lähes koko siirtomaa oli täysin Portugalin hallinnassa. Kaikki paikalliset kuningaskunnat lakkautettiin ja paikallisia alettiin verottaa ja pakottaa pakkotyöhön. Portugalilaiset ottivat myös entistä selkeämmin haltuunsa paikallishallinnon, ja kreolit joutuivat tyytymään matalapalkkatöihin. Angolan taloutta modernisoitiin, ja se sidottiin portugalilaiseen suojatullijärjestelmään.^[16]

Angolan pohjoisen rajanaapurin Belgian Kongon itsenäistyttyä Angolassakin puhkesi monia levottomuuksia. Kahvinviljelysalueella maakiistat ja pakkotyö nosti kapinahenkeä ja Cuangon laaksossa puuvillaplantaasien pakkotyö. Portugali vastasi lähettämällä maahan lisää sotilaita ja rohkaisemalla maanviljelijöitä muuttamaan Angolaan. Vuonna 1974 maassa asui jo 330 000 eurooppalaista. Samalla afrikkalaisten olojakin pyrittiin parantamaan, sillä pakkoviljely ja pakkotyö lakkautettiin. Koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa pyrittiin myös parantamaan. Talous lähti kasvamaan, kun maasta löydettiin öljyä.^[16]

Vuonna 1961 Angolan itsenäisyysliike käynnisti sissisodan Portugalin valtaa vastaan. Neilikkavallankumouksen jälkeen vuonna 1974 Portugalin uusi hallitus aloitti vetäytymisen Angolasta. Valtataistelu eri itsenäisyysliikkeiden välillä kärjistyi nopeasti sisällissodaksi, johon myös ulkovallat sekaantuivat.^[18] Angolan valtataistelussa olivat mukana Angolan kansallinen vapautusrintama (FNLA), Kansanliike Angolan vapauttamiseksi (MPLA) ja Angolan täydellisen itsenäisyyden liitto (UNITA).^[19] FNLA oli näistä länsimielisin ja hyvissä väleissä Zairen diktaattorin Mobutu Sese Sekon kanssa, kun taas MPLA oli marxilainen ja itäblokin tukema. UNITA oli alun perin lähinnä maolainen. UNITA sai kannatusta lähinnä ovimbundujen, FNLA bakongojen keskuudessa, kun taas MPLA:n kannattajiin kuului monia eri heimoja, vaikka liikkeen johdossa oli pääasiassa kimbunduja.^[20]

Portugalilaisten lähdettyä MPLA julisti maan itsenäiseksi 11. marraskuuta 1975, ja YK tunnusti sen hallituksen 1976. UNITA ja FNLA perustivat omat kilpailevat hallituksensa sisämaahan.^[18] Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Agostinho Neto, jota tämän kuoleman jälkeen seurasi vuonna 1979 José Eduardo dos Santos. UNITA jatkoi kuitenkin taistelua Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltain tuella, kuubalaisten joukkojen tukiessa Angolan hallitusta vuoteen 1989 asti. Sisällissota pyrittiin lopettamaan rauhansopimuksilla vuosina 1991 ja 1994, mutta kummallakin kerralla taistelut käynnistyivät uudestaan. Vuonna 1992 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Aselepo allekirjoitettiin UNITA:n johtajan Jonas Savimbin kuoltua taistelussa 22. helmikuuta 2002. Vuonna 2003 UNITA lakkautti aseistetun siipensä ja otti tärkeimmän oppositiopuolueen osan. Elokuussa 2006 hallitus allekirjoitti erillisen rauhansopimuksen yhden Cabindan itsenäisyydestä taistelevan ryhmittymän kanssa.^[19]

Angolan sota päättyi vuonna 2002 hallituksen sotilaalliseen voittoon. Itsenäisyystaistelua seuranneessa 27-vuotisessa sisällissodassa kuoli jopa 1,5 miljoonaa ihmistä ja sodan päätyttyä kolmannes maan väestöstä eli pakolaisina. Nälänhätä oli mittava, tiet ja peruspalvelut retuperällä ja miljoonat maaperässä piilevät miinat vaikeuttivat ihmisten jokapäiväistä elämää. Sodan päätyttyä talous kääntyi rajuun kasvuun, mutta öljyntuotanto oli lähes ainoa talouden veturi eivätkä elinolot juurikaan parantuneet suurimmalla osalla kansasta.^[21]

Yli 90 prosenttia Angolan vientituloista ja 80 prosenttia verotuloista on tullut öljystä. Maan öljy-yhtiö Sonangol on talouden moottori ja ydin. Korruptio on laajaa ja syvälle levinnyttä ja on yksi keskeisiä kehityksen hidastajia. Transparency Internationalin korruptioindeksillä mitattuna Angola sijoittuu sijalle 168 yhteensä 186 maasta.^[22]

Angolan ensimmäiset monipuoluevaalit järjestettiin vuonna 2008. MPLA sai selvän enemmistön vaaleissa ja myös sitä seuranneissa vaaleissa vuonna 2012. Angola on saanut 2010-luvulla entistä enemmän kansainvälistä huomiota korruptiosta ja ihmisoikeusrikkomuksista. Dos Santosin hallinto otti samalla entistä tiukemman otteen toisinajattelijoista, joita on usein ahdisteltu ja peloteltu. Dos Santos ilmoitti vuonna 2016 jäävänsä eläkkeelle, ja hän valitsi seuraajakseen João Lourençon, joka valittiinkin presidentiksi vuonna 2017. Dos Santos oli toiminut Angolan presidenttinä yhtäjaksoisesti 38 vuotta vuodesta 1979 vuoteen 2017. Lourenço on valintansa jälkeen pyrkinyt puhdistamaan hallintoa korruptiosta ja nepotismista. Hän on erottanut muun muassa edeltäjänsä tyttären Isabel dos Santosin valtion omistamasta Sonangolista ja edeltäjänsä pojan José Filomeno dos Santosin valtiollisen sijoitusrahaston johdosta.^[16]

Angola on presidentillinen tasavalta, jossa presidentillä on suurin osa vallasta. Presidentillä on valta nimittää ja erottaa ministerit, valtiosihteerit, tuomarit ja provinssien kuvernöörit. Presidentti on myös hallitsevan puolueen puoluejohtaja, ja hänellä on näin valta vaikuttaa parlamenttiehdokkaiden listaan ja käytännössä siis parlamentin kokoonpanoon.^[23] Angolan perustuslaki vahvistettiin vuonna 2010. Se lisäsi presidentin valtaoikeuksia sekä lakkautti pääministerin ja lisäsi varapresidentin viran.^[24]

Angolan presidentiksi nousi vuoden 2017 vaalien jälkeen João Lourenço, kun valtiota 38 vuoden ajan hallinnut José Eduardo dos Santos oli ilmoittanut vetäytyvänsä tehtävästä.^[25] Vaikka vuonna 1992 Angola muutettiin MPLA:n johtamasta yksipuoluejärjestelmästä monipuolueiseksi, MPLA on kuitenkin pysynyt jatkuvasti kiinni vallankahvassa.^[18] Vuoden 2017 vaaleissa MPLA sai 150 paikkaa 220-paikkaiseen parlamenttiin. Vaikka se säilytti ehdottoman enemmistönsä, se menetti 25 paikkaa. Oppositiopuolueista UNITA kasvatti osuuttansa 32 paikasta 51 paikkaan ja CASA-CE sai 16 paikkaa.^[26]

Angola on Eteläisen Afrikan Kehitysyhteisön ja OPECin jäsen.

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Angola ei ole vapaa maa.^[27] Angolaa on hallinnut sama puolue itsenäistymisestä lähtien, ja viranomaiset ovat järjestelmällisesti tukahduttaneet poliittista erimielisyyttä. Korruptio, oikeudenmukaisten menettelyjen rikkomukset ja turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset ovat edelleen yleisiä. Joidenkin lehdistöä ja kansalaisyhteiskuntaa koskevien rajoitusten lieventäminen presidentti João Lourençon valinnan jälkeen vuonna 2017 on peruttu ja haasteita on edelleen.^[27]

Angola on jaettu 18 provinssiin, jotka jaetaan edelleen pienempiin yksiköihin. Provinssien johdossa on keskushallinnon nimittämä kuvernööri.^[24]

Bengo Benguela Bié Cabinda Cuando Cubango Cuanza Norte Cuanza Sul Cunene Huambo Huíla Luanda Lunda Norte Lunda Sul Malanje Moxico Namibe Uíge Zaire

Angolan talous on 2000-luvulla ollut vahvassa nousussa vuonna 2002 päättyneen sisällissodan jälkeen. Talouskasvu on ollut keskimäärin 10 % vuodessa. Timantti- ja öljykaupalla saaduilla varoilla on 2010-luvulla rakennettu suurellisia hankkeita, kuten maanteitä, kouluja ja kauppakeskuksia.^[28] Kuitenkin yli puolet maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.^[29]

Talouskasvun ansiosta angolalaiset sijoittajat, kuten Afrikan rikkain nainen Isabel dos Santos, ovat nousseet entisen emämaansa Portugalin tärkeimpien pörssiyhtiöiden suurimmiksi omistajiksi. Talousvaikeuksista kärsivästä Portugalista puolestaan on vuodesta 2012 lähtien muuttanut yli 50 000 ihmistä Angolaan työpaikkojen perässä.^[28]

Angolalla on rikkaat luonnonvarat, joihin kuuluu muun muassa öljyä, timantteja, rautamalmia, fosfaattia, kuparia, maasälpää, kultaa, bauksiittia ja uraania.^[30] Öljyteollisuus on tärkeä maan taloudelle luoden noin 85 % maan bruttokansantuotteesta ja käsittää 95 % sen viennistä. Angola on Afrikan toiseksi suurin öljyntuottajamaa ja sen tuotanto on noin 1 840 000 barrelia päivässä.^[8] Maan bruttokansantuote on ollut huimassa nousussa – vuoden 2008 arvio oli 13,4 %. Kansainvälisen talouslaman vuonna 2009 talouskasvu kuitenkin pysähtyi.^[8] Ensimmäiset arviot vuodelle 2010 ennustavat paluuta yli kymmenen prosentin kasvuun.^[18] Vuoden 2012 talouskasvun arvio oli 8,4 %.^[8]

Vuoden 2021 BKT oli CIA:n tilastojen mukaan 5 900 dollaria per asukas. Tällä maa on maailman noin 185 valtiosta sijalla 165.^[1] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskeman Inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Angola on sijalla 143 yhteensä 185 arvioidusta maasta. Osatekijöistä huonoin on vastasyntyneiden elinajanodote: se on Angolassa vain 46,5 vuotta (maailmassa sijalla 172 vuonna 2009).^[31] Tämä on kuitenkin noussut vuonna 2013 54,95 vuoteen.^[8] ja vuonna 2023 jo 57 vuoteen.^[1] Lapsikuolleisuus oli vuonna 2015 maailman korkein: 15,7 prosenttia lapsista menehtyi alle 5-vuotiaana.^[32][33]

Kolmannes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.^[1]

Vuoden 2011 tilastojen valossa Kiinan keskeisin partneri Afrikassa on Angola, jonka kanssa kauppavaihto oli 27,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD). Sudanin, Nigerian ja Egyptin kanssa Kiinan kauppavaihto oli 10 miljardin USD:n luokkaa.^[34]

Medialle vuotaneet asiakirjat paljastivat, että Afrikan rikkain nainen, Angolan entisen presidentin José Eduardo dos Santosin tytär Isabel dos Santos oli kerännyt kahden miljardin dollarin omaisuutensa tekemällä tuottavia kauppoja epäilyttävissä olosuhteissa. Angolaa 38 vuotta, vuoteen 2017 asti hallinneen Dos Santosin vanhinta tytärtä Isabel dos Santosia kutsuttiin mediassa lempinimellä Angolan prinsessa. Syytteet Isabel dos Santosia vastaan liittyivät muun muassa maakauppoihin, timanttibisnekseen sekä öljykauppoihin, joita hän teki isänsä ollessa presidenttinä. Häntä epäiltiin lahjonnasta ja hänen varojaan jäädytettiin. Isabel dos Santos asuu Lontoossa, jossa hän omistaa useita kalliita kiinteistöjä. Dos Santosin mukaan häntä vastaan ​​esitetyt väitteet olivat tekaistuja ja Angolan hallitus oli aloittanut noitavainon häntä kohtaan.^[35]

Angolan tärkeimpiä vientituotteita ovat öljyjalosteet ja timantit. Angolan suurimpia vientikumppaneita vuonna 2019 olivat Kiina 62 % osuudella viennistä, Intia (10 %), Arabiemitraatit, Portugali ja Espanja. Kiina oli vuonna 2019 myös Angolan suurin tuontikumppani (22 % osuus). Muita tärkeitä tuontikumppaneita olivat Portugali, Nigeria, Belgia, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka ja Brasilia.^[1]

Eräitä kansantalouteen liittyviä tunnuslukuja:

• Puhelinliittymiä: 303 000 (2012)
• Kännyköitä: 9,8 miljoonaa (2012)
• Internetin käyttäjiä: 606 700 (2009)
• Internet-palveluntarjoajia: 20 703 (2012)
• Maanteitä: 51 429 kilometriä, josta 5 349 kilometriä päällystetty (2001)
• Rautateitä: 2 764 kilometriä (2008)
• Lentokenttiä: 176, joista 31 päällystetyllä kiitotiellä (2013)
• Kansantulon kasvu: 8,4 prosenttia (2012 arvio)
• Inflaatio: 10,3 prosenttia (2012 arvio)
• Köyhyysrajan alapuolella elävien osuus: 40,5 prosenttia (2006 arvio)
• Julkinen velka: 16,2 prosenttia kansantulosta (2012 arvio)
• Ulkomaanvelka: 21,78 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
• Vienti: 69,26 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
• Tuonti: 22,86 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
• Öljyvarannot: 15 miljardia barrelia (2012 arvio)^[8]

Angolassa on kolme merkittävää satamaa: Luanda, Lobito ja Namibe. Niihin kaikkiin johtaa rautatie sisämaasta suunnilleen itä-länsi -suuntaisena. Rautatieverkon laajennus- ja kunnostustyöt ovat käynnissä.

Luandan kansainvälinen lentoasema (LAD) on nimetty helmikuun 4. päivän mukaan (port. Aeroporto Internacional Quatro de Fevereiro) ja on maan suurin. Myös kaikissa maakuntien pääkaupungeissa on kotimaanliikenteen lentoasema. Luandan uusi suurempi kansainvälinen lentoasema, Angolan kansainvälinen lentoasema (port. Aeroporto Internacional de Angola ) on viimeistelyvaiheessa noin 40 kilometriä keskikaupungin kaakkoispuolella. Uuden lentoaseman odotetaan tulevan käyttöön vuoden 2023 puolivälissä.^[36][37]

Angolan väkiluvun kehitys^[38]

Vuosi	Väkiluku (milj.)
1960	5
1980	8
2000	16
2020	33
2040 *	58
2060 *	87
2080 *	113
* ennuste

Angolan väestönkasvu on ollut viime vuosikymmeninä erittäin nopeaa. Vuonna 1950 maan väkiluku oli noin 4 miljoonaa ja vuonna 2000 noin 16 miljoonaa.^[3] YK:n mukaan väkiluku oli 29,8 miljoonaa vuonna 2017.^[39] CIA arvioi väkiluvuksi 34,8 miljoonaa vuonna 2022. YK:n vuoden 2017 ennusteen mukaan Angolan väkiluku on 76 miljoonaa vuonna 2050.^[39]

Vuonna 2017 maan asukkaista 47 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, 19 prosenttia 15–24-vuotiaita, 30 prosenttia 25–59-vuotiaita ja 4 prosenttia 60 vuotta täyttäneitä.^[39] CIA:n mukaan Angolan kokonaishedelmällisyysluku vuonna 2022 oli 5,83 lasta yhtä naista kohti, mikä oli maailman toiseksi korkein.^[1]

Angolan kolme tärkeintä etnistä ryhmää ovat ovimbundut (37 % väestöstä), kimbundut (25 % väestöstä) ja kongot (13 % väestöstä).^[1] Muita ryhmiä ovat mm. chokwet (lundat), ganguelat, nhaneca-humbet, ovambot, hererot ja xindungat. Eurooppalaisperäisiä (lähinnä portugalilaisia) on noin prosentti väestöstä ja eurooppalaisten ja afrikkalaisten sekoittumisen tuloksena syntyneitä mestiçoja noin kaksi prosenttia^[1].

Uskonnollisesti yli 90 prosenttia angolalaisista on kristittyjä. Vuonna 2015 katolilaisia oli 56,4 %, protestantteja 23,4 % ja muihin kristinuskon ryhmiin kuuluvia 13,6 %. Perinteisiin uskontoihin uskovia oli 4,4 %, muihin uskontoihin uskovia 1,1 % ja uskonnottomia 1,0 %.^[40]

Lapsi- ja äitiyskuolleisuus on laskenut Angolassa 2000-luvulla. Vuonna 2000 elävänä syntyneistä lapsista 20,4 prosenttia kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Vuonna 2020 vastaava luku oli 7,2 %.^[5] Vuonna 2000 Angolassa menehtyi 827 äitiä 100 000 synnytystä kohden. Vuonna 2017 vastaava luku oli 241.^[41]

Angolalainen kulttuuri on jakautunut monia rajoja pitkin. Jo ennen siirtomaa-aikaa rikkaat kauppiaat syrjivät köyhää rahvasta. Portugalilaiset suosivat sopeutuvaisia afrikkalaisia (assimilados) ja erottivat nämä enemmistönä olleista ”sivistymättömistä alkuasukkaista” (indigenas ). Kolme poliittista liikettä UNITA, FNLA ja MPLA ovat suosittuja eri väestöryhmien keskuudessa.^[42]

Vuosia jatkunut sota oli ennen kaikkea miesten asia, ja siinä kaatui lähinnä miehiä. Siksi naiset ovat enemmistönä etenkin maaseudulla, missä sotalesket toimivat usein perheenpäinä ja moniavioisuus on edelleen yleistä.^[42]

Angolan vanhin ja arvostetuin yliopisto on nimetty maan ensimmäisen presidentin mukaan Agostinho Neton yliopistoksi (UAN). Se oli maan ainoa yliopisto vuoteen 2009 saakka, jolloin sen muiden maakuntien keskuskaupungeissa sijaitsevista yliopistokeskuksesta muodostettiin kuusi uutta alueellista yliopistoa.^[43]

Angolalaisia kirjailijoita ovat muun muassa José Eduardo Agualusa, Alda Lara ja José Luandino Vieira. Myös maan entinen presidentti Agostinho Neto kirjoitti useita poliittissävyisiä runoja.^[42]

Angolassa suosittuja musiikin tyylilajeja ovat muun muassa angolalainen merengue, kilapanda ja semba. Länsimainen populaarimusiikki on vaikuttanut angolalaiseen nykymusiikkiin. Tunnetuimpiin nykymusiikin artisteihin kuuluu muun muassa Bonga.^[44]

Angolan suosituin urheilulaji on jalkapallo, jossa maan miesten maajoukkue on selviytynyt MM-kisoihin kerran, vuonna 2006. Angola myös järjesti lajin Afrikan-mestaruuskilpailut 2010.^[45] Angola on osallistunut olympialaisiin yhteensä seitsemän kertaa vuodesta 1980 lähtien, mutta ei ole voittanut yhtäkään mitalia.^[46]

Myös koripallo ja yleisurheilu ovat suosittuja lajeja Angolassa.^[47] Maan koripallomaajoukkue on pelannut olympialaisissa viidesti ja sen paras sijoitus on kymmenes tila Barcelonan kisoista 1992.^[48] Angolan ehkä tunnetuin yleisurheilija on João N'Tyamba, joka on osallistunut kuusiin eri olympialaisiin^[49] ja oli maansa lipunkantajana Pekingin kisoissa 2008.^[46]

• BTI 2018 Country Report — Angola 2018. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Collelo, Thomas (toim.): Angola: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
• Huntley, Brian J: ”Angola in Outline: Physiography, Climate and Patterns of Biodiversity”. Teoksessa Brian J. Huntley & Vladimir Russo & Fernanda Lages & Nuno Ferrand (toim.): Biodiversity of Angola. Cham, Switzerland: Springer Open, 2019. ISBN 978-3-030-03082-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
• Thornton, John Kelly & Clarence-Smith, William Gervase: Angola Encyclopædia Britannica. 8.3.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)

• Matkaopas aiheesta Angola Wikivoyagessa (englanniksi)