velli

Borrowed from Swedish välling (“gruel”).

• IPA^(key): /ˈʋelːi/, [ˈʋe̞lːi]
• Rhymes: -elːi
• Syllabification^(key): vel‧li

velli

1. gruel

Inflection of velli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		velli	vellit
genitive		vellin	vellien
partitive		velliä	vellejä
illative		velliin	velleihin
		singular	plural
nominative		velli	vellit
accusative	nom.	velli	vellit
	gen.	vellin
genitive		vellin	vellien
partitive		velliä	vellejä
inessive		vellissä	velleissä
elative		vellistä	velleistä
illative		velliin	velleihin
adessive		vellillä	velleillä
ablative		velliltä	velleiltä
allative		vellille	velleille
essive		vellinä	velleinä
translative		velliksi	velleiksi
abessive		vellittä	velleittä
instructive		—	vellein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of velli (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vellini vellini accusative nom. vellini vellini gen. vellini genitive vellini vellieni partitive velliäni vellejäni inessive vellissäni velleissäni elative vellistäni velleistäni illative velliini velleihini adessive vellilläni velleilläni ablative velliltäni velleiltäni allative vellilleni velleilleni essive vellinäni velleinäni translative vellikseni velleikseni abessive vellittäni velleittäni instructive — — comitative — velleineni second-person singular possessor singular plural nominative vellisi vellisi accusative nom. vellisi vellisi gen. vellisi genitive vellisi velliesi partitive velliäsi vellejäsi inessive vellissäsi velleissäsi elative vellistäsi velleistäsi illative velliisi velleihisi adessive vellilläsi velleilläsi ablative velliltäsi velleiltäsi allative vellillesi velleillesi essive vellinäsi velleinäsi translative velliksesi velleiksesi abessive vellittäsi velleittäsi instructive — — comitative — velleinesi first-person plural possessor singular plural nominative vellimme vellimme accusative nom. vellimme vellimme gen. vellimme genitive vellimme velliemme partitive velliämme vellejämme inessive vellissämme velleissämme elative vellistämme velleistämme illative velliimme velleihimme adessive vellillämme velleillämme ablative velliltämme velleiltämme allative vellillemme velleillemme essive vellinämme velleinämme translative velliksemme velleiksemme abessive vellittämme velleittämme instructive — — comitative — velleinemme second-person plural possessor singular plural nominative vellinne vellinne accusative nom. vellinne vellinne gen. vellinne genitive vellinne vellienne partitive velliänne vellejänne inessive vellissänne velleissänne elative vellistänne velleistänne illative velliinne velleihinne adessive vellillänne velleillänne ablative velliltänne velleiltänne allative vellillenne velleillenne essive vellinänne velleinänne translative velliksenne velleiksenne abessive vellittänne velleittänne instructive — — comitative — velleinenne third-person possessor singular plural nominative vellinsä vellinsä accusative nom. vellinsä vellinsä gen. vellinsä genitive vellinsä velliensä partitive velliään velliänsä vellejään vellejänsä inessive vellissään vellissänsä velleissään velleissänsä elative vellistään vellistänsä velleistään velleistänsä illative velliinsä velleihinsä adessive vellillään vellillänsä velleillään velleillänsä ablative velliltään velliltänsä velleiltään velleiltänsä allative vellilleen vellillensä velleilleen velleillensä essive vellinään vellinänsä velleinään velleinänsä translative vellikseen velliksensä velleikseen velleiksensä abessive vellittään vellittänsä velleittään velleittänsä instructive — — comitative — velleineen velleinensä

• → Ingrian: velli

• “velli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

• Ville

velli

1. indefinite dative singular of völlur
2. indefinite accusative plural of völlur

velli (strong)

1. first-person singular present subjunctive of vella
2. third-person singular present subjunctive of vella
3. third-person plural present subjunctive of vella

velli (weak)

1. first-person singular present indicative of vella
2. first-person singular present subjunctive of vella
3. third-person singular present subjunctive of vella
4. third-person plural present subjunctive of vella

Borrowed from Finnish velli.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋelːi/, [ˈʋe̞lʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋelʲːi/, [ˈʋe̞lʲːi]
• Rhymes: -elʲː, -elʲːi
• Hyphenation: vel‧li
• Homophone: veljä

velli

1. gruel

Declension of velli (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	velli	vellit
genitive	vellin	velliin, vellilöin
partitive	velliä	vellijä, vellilöjä
illative	vellii	vellii, vellilöihe
inessive	velliis	velliis, vellilöis
elative	vellist	velliist, vellilöist
allative	vellille	velliille, vellilöille
adessive	velliil	velliil, vellilöil
ablative	vellilt	velliilt, vellilöilt
translative	velliks	velliiks, vellilöiks
essive	vellinnä, velliin	velliinnä, vellilöinnä, velliin, vellilöin
exessive1)	vellint	velliint, vellilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

• pudro (“porridge”), suurimikko (“groat gruel”)

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 652

• IPA^(key): /ˈvɛl.li/
• Rhymes: -ɛlli
• Hyphenation: vèl‧li

See the etymology of the corresponding lemma form.

velli m

1. plural of vello

See the etymology of the corresponding lemma form.

velli

1. inflection of vellere:
   1. second-person singular present indicative
   2. second-person singular imperative

• ville

From Proto-Finnic *velji.

velli (genitive [please provide], partitive [please provide])

1. brother

vellī

1. present passive infinitive of vellō

velli

1. dative singular indefinite of vell
2. dative singular indefinite of vǫllr

velli

1. third-person present subjunctive of vella

• velʹlʹi

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈvelːi/, [ˈvelːi]
• Rhymes: -elːi
• Hyphenation: vel‧li

From Proto-Finnic *velji.

velli

1. brother

Declension of velli (type VII/nimi, no gradation)
	singular	plural
nominative	velli	velled
genitive	velle	vellije, vellii
partitive	velliä	velliite, vellii
illative	vellese, velle	velliise
inessive	vellez	velliiz
elative	vellesse	velliisse
allative	vellele	velliile
adessive	vellelle	velliille
ablative	vellelte	velliilte
translative	vellessi	velliissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

• vello

Borrowed from Finnish velli.

velli

1. gruel

Declension of velli (type II/võrkko, no gradation)
	singular	plural
nominative	velli	vellid
genitive	velli	vellije, vellii
partitive	velliä	velliite, vellii
illative	vellise, velli	velliise
inessive	velliz	velliiz
elative	vellisse	velliisse
allative	vellile	velliile
adessive	vellille	velliille
ablative	vellilte	velliilte
translative	vellissi	velliissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn