riita

From Proto-Finnic *riita, borrowed from Proto-Germanic *strīdaz, compare German Streit and Icelandic stríð. Related to Estonian riid, Livvi riidu, Ludian riid and Veps rida.

• IPA^(key): /ˈriːtɑ/, [ˈriːt̪ɑ̝]
• Rhymes: -iːtɑ
• Hyphenation^(key): rii‧ta

riita

1. quarrel, argument

• riidellä

• “riita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

• tiira

From Proto-Finnic *riita. Cognates include Finnish riita and Estonian riid.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈriːtɑ/, [ˈriːt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈriːtɑ/, [ˈriːd̥ɑ]
• Rhymes: -iːt, -iːtɑ
• Hyphenation: rii‧ta

riita

1. quarrel, argument

Declension of riita (type 3/kana, iit-iij gradation)
	singular	plural
nominative	riita	riijat
genitive	riijan	riitoin
partitive	riitaa	riitoja
illative	riitaa	riitoi
inessive	riijaas	riijois
elative	riijast	riijoist
allative	riijalle	riijoille
adessive	riijaal	riijoil
ablative	riijalt	riijoilt
translative	riijaks	riijoiks
essive	riitanna, riitaan	riitoinna, riitoin
exessive1)	riitant	riitoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 482