pankkiiri

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From German Bankier, from French banquier.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

pankkiiri

  1. banker

Declension

[edit]
Inflection of pankkiiri (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative pankkiiri pankkiirit
genitive pankkiirin pankkiirien
pankkiireiden
pankkiireitten
partitive pankkiiria pankkiireita
pankkiireja
illative pankkiiriin pankkiireihin
singular plural
nominative pankkiiri pankkiirit
accusative nom. pankkiiri pankkiirit
gen. pankkiirin
genitive pankkiirin pankkiirien
pankkiireiden
pankkiireitten
partitive pankkiiria pankkiireita
pankkiireja
inessive pankkiirissa pankkiireissa
elative pankkiirista pankkiireista
illative pankkiiriin pankkiireihin
adessive pankkiirilla pankkiireilla
ablative pankkiirilta pankkiireilta
allative pankkiirille pankkiireille
essive pankkiirina pankkiireina
translative pankkiiriksi pankkiireiksi
abessive pankkiiritta pankkiireitta
instructive pankkiirein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pankkiiri (Kotus type 6/paperi, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]