punastua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

punastumassa

—

elative

punastumasta

—

illative

punastumaan

—

adessive

punastumalla

—

abessive

punastumatta

—

instructive

punastuman

punastuttaman

4th³

verbal noun

punastuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	punastumaisillani	punastumaisillamme
2nd	punastumaisillasi	punastumaisillanne
3rd	punastumaisillaan punastumaisillansa

Derived terms

Anagrams

napautus, paanutus, saapunut

Ingrian

Etymology

From puna (“red”) +‎ -stua. Akin to Finnish punastua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpunɑstuɑ/, [ˈpunɑs̠ˌtuɑ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈpunɑstuɑ/, [ˈpunɑʃˌtuɑ]
Rhymes: -uɑ
Hyphenation: pu‧nas‧tu‧a

Verb

punastua

(intransitive) to blush

Conjugation

Conjugation of punastua (type 1/ampua, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	punassun	en punassu	1st singular	oon punastunt, oon punastunut	en oo punastunt, en oo punastunut
2nd singular	punassut	et punassu	2nd singular	oot punastunt, oot punastunut	et oo punastunt, et oo punastunut
3rd singular	punastuu	ei punassu	3rd singular	ono punastunt, ono punastunut	ei oo punastunt, ei oo punastunut
1st plural	punassumma	emmä punassu	1st plural	oomma punastunneet	emmä oo punastunneet
2nd plural	punassutta	että punassu	2nd plural	ootta punastunneet	että oo punastunneet
3rd plural	punastuut¹⁾, punastuvat²⁾, punassuttaa	evät punassu, ei punassuta	3rd plural	ovat punastunneet	evät oo punastunneet, ei oo punassuttu
impersonal	punassuttaa	ei punassuta	impersonal	ono punassuttu	ei oo punassuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	punassuin	en punastunt, en punastunut	1st singular	olin punastunt, olin punastunut	en olt punastunt, en olt punastunut
2nd singular	punassuit	et punastunt, et punastunut	2nd singular	olit punastunt, olit punastunut	et olt punastunt, et olt punastunut
3rd singular	punastui	ei punastunt, ei punastunut	3rd singular	oli punastunt, oli punastunut	ei olt punastunt, ei olt punastunut
1st plural	punassuimma	emmä punastunneet	1st plural	olimma punastunneet	emmä olleet punastunneet
2nd plural	punassuitta	että punastunneet	2nd plural	olitta punastunneet	että olleet punastunneet
3rd plural	punastuit¹⁾, punastuivat²⁾, punassuttii	evät punastunneet, ei punassuttu	3rd plural	olivat punastunneet	evät olleet punastunneet, ei olt punassuttu
impersonal	punassuttii	ei punassuttu	impersonal	oli punassuttu	ei olt punassuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	punastuisin	en punastuis	1st singular	olisin punastunt, olisin punastunut	en olis punastunt, en olis punastunut
2nd singular	punastuisit, punastuist¹⁾	et punastuis	2nd singular	olisit punastunt, olisit punastunut	et olis punastunt, et olis punastunut
3rd singular	punastuis	ei punastuis	3rd singular	olis punastunt, olis punastunut	ei olis punastunt, ei olis punastunut
1st plural	punastuisimma	emmä punastuis	1st plural	olisimma punastunneet	emmä olis punastunneet
2nd plural	punastuisitta	että punastuis	2nd plural	olisitta punastunneet	että olis punastunneet
3rd plural	punastuisiit¹⁾, punastuisivat²⁾, punassuttais	evät punastuis, ei punassuttais	3rd plural	olisivat punastunneet	evät olis punastunneet, ei olis punassuttu
impersonal	punassuttais	ei punassuttais	impersonal	olis punassuttu	ei olis punassuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	punassu	elä punassu	2nd singular	oo punastunt, oo punastunut	elä oo punastunt, elä oo punastunut
3rd singular	punastukkoo	elköö punastuko	3rd singular	olkoo punastunt, olkoo punastunut	elköö olko punastunt, elköö olko punastunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	punastukkaa	elkää punastuko	2nd plural	olkaa punastunneet	elkää olko punastunneet
3rd plural	punastukkoot	elkööt punastuko, elköö punassuttako	3rd plural	olkoot punastunneet	elkööt olko punastunneet, elköö olko punassuttu
impersonal	punassuttakoo	elköö punassuttako	impersonal	olkoo punassuttu	elköö olko punassuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	punastunen	en punastune
2nd singular	punastunet	et punastune
3rd singular	punastunnoo	ei punastune
1st plural	punastunemma	emmä punastune
2nd plural	punastunetta	että punastune
3rd plural	punastunnoot	evät punastune, ei punassuttane
impersonal	punassuttanoo	ei punassuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		punastua	present	punastuva	punassuttava
2nd	inessive	punastues	past	punastunt, punastunut	punassuttu
2nd	instructive	punastuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (punastukkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	punastummaa
	inessive	punastumas
	elative	punastumast
	abessive	punastumata
4th	nominative	punastumiin
	partitive	punastumista, punastumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 441

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References