punapää

puna (“red”) +‎ pää (“head”)

• IPA^(key): /ˈpunɑˌpæː/, [ˈpunɑ̝ˌpæː]
• Rhymes: -æː
• Hyphenation^(key): puna‧pää

punapää

1. redhead (red-haired person)

• amerikanpunasotka

• “punapää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

From puna (“red”) +‎ pää (“head”).

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpunɑˌpæː/, [ˈpunɑˌpæː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpunɑˌpæː/, [ˈpunɑˌpæː]
• Rhymes: -æː
• Hyphenation: pu‧na‧pää

punapää (not comparable)

1. redhead, redhaired

punapää

1. Short for punapääopokka.

Declension of punapää (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	punapää	punapäät
genitive	punapään	punapäijen
partitive	punapäätä	punapäitä
illative	punapäähä	punapäihe
inessive	punapääs	punapäis
elative	punapääst	punapäist
allative	punapäälle	punapäille
adessive	punapääl	punapäil
ablative	punapäält	punapäilt
translative	punapääks	punapäiks
essive	punapäännä, punapään	punapäinnä, punapäin
exessive1)	punapäänt	punapäint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 441