kiiltää

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *kiiltädäk.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiːltæːˣ/, [ˈk̟iːl̪t̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -iːltæː
  • Hyphenation(key): kiil‧tää

Verb

[edit]

kiiltää

  1. (intransitive) to shine, glitter (to reflect light because of shiny surface)

Conjugation

[edit]
Inflection of kiiltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiillän en kiillä 1st sing. olen kiiltänyt en ole kiiltänyt
2nd sing. kiillät et kiillä 2nd sing. olet kiiltänyt et ole kiiltänyt
3rd sing. kiiltää ei kiillä 3rd sing. on kiiltänyt ei ole kiiltänyt
1st plur. kiillämme emme kiillä 1st plur. olemme kiiltäneet emme ole kiiltäneet
2nd plur. kiillätte ette kiillä 2nd plur. olette kiiltäneet ette ole kiiltäneet
3rd plur. kiiltävät eivät kiillä 3rd plur. ovat kiiltäneet eivät ole kiiltäneet
passive kiilletään ei kiilletä passive on kiilletty ei ole kiilletty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiilsin en kiiltänyt 1st sing. olin kiiltänyt en ollut kiiltänyt
2nd sing. kiilsit et kiiltänyt 2nd sing. olit kiiltänyt et ollut kiiltänyt
3rd sing. kiilsi ei kiiltänyt 3rd sing. oli kiiltänyt ei ollut kiiltänyt
1st plur. kiilsimme emme kiiltäneet 1st plur. olimme kiiltäneet emme olleet kiiltäneet
2nd plur. kiilsitte ette kiiltäneet 2nd plur. olitte kiiltäneet ette olleet kiiltäneet
3rd plur. kiilsivät eivät kiiltäneet 3rd plur. olivat kiiltäneet eivät olleet kiiltäneet
passive kiillettiin ei kiilletty passive oli kiilletty ei ollut kiilletty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiiltäisin en kiiltäisi 1st sing. olisin kiiltänyt en olisi kiiltänyt
2nd sing. kiiltäisit et kiiltäisi 2nd sing. olisit kiiltänyt et olisi kiiltänyt
3rd sing. kiiltäisi ei kiiltäisi 3rd sing. olisi kiiltänyt ei olisi kiiltänyt
1st plur. kiiltäisimme emme kiiltäisi 1st plur. olisimme kiiltäneet emme olisi kiiltäneet
2nd plur. kiiltäisitte ette kiiltäisi 2nd plur. olisitte kiiltäneet ette olisi kiiltäneet
3rd plur. kiiltäisivät eivät kiiltäisi 3rd plur. olisivat kiiltäneet eivät olisi kiiltäneet
passive kiillettäisiin ei kiillettäisi passive olisi kiilletty ei olisi kiilletty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kiillä älä kiillä 2nd sing. — —
3rd sing. kiiltäköön älköön kiiltäkö 3rd sing. olkoon kiiltänyt älköön olko kiiltänyt
1st plur. kiiltäkäämme älkäämme kiiltäkö 1st plur. — —
2nd plur. kiiltäkää älkää kiiltäkö 2nd plur. — —
3rd plur. kiiltäkööt älkööt kiiltäkö 3rd plur. olkoot kiiltäneet älkööt olko kiiltäneet
passive kiillettäköön älköön kiillettäkö passive olkoon kiilletty älköön olko kiilletty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kiiltänen en kiiltäne 1st sing. lienen kiiltänyt en liene kiiltänyt
2nd sing. kiiltänet et kiiltäne 2nd sing. lienet kiiltänyt et liene kiiltänyt
3rd sing. kiiltänee ei kiiltäne 3rd sing. lienee kiiltänyt ei liene kiiltänyt
1st plur. kiiltänemme emme kiiltäne 1st plur. lienemme kiiltäneet emme liene kiiltäneet
2nd plur. kiiltänette ette kiiltäne 2nd plur. lienette kiiltäneet ette liene kiiltäneet
3rd plur. kiiltänevät eivät kiiltäne 3rd plur. lienevät kiiltäneet eivät liene kiiltäneet
passive kiillettäneen ei kiillettäne passive lienee kiilletty ei liene kiilletty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kiiltää present kiiltävä kiillettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kiiltääkseni kiiltääksemme
2nd kiiltääksesi kiiltääksenne
3rd kiiltääkseen
kiiltääksensä
past kiiltänyt kiilletty
2nd inessive2 kiiltäessä kiillettäessä agent4 kiiltämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kiiltäessäni kiiltäessämme
2nd kiiltäessäsi kiiltäessänne
3rd kiiltäessään
kiiltäessänsä
negative kiiltämätön
instructive kiiltäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form kiiltää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive kiiltämässä —
elative kiiltämästä —
illative kiiltämään —
adessive kiiltämällä —
abessive kiiltämättä —
instructive kiiltämän kiillettämän
4th3 verbal noun kiiltäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kiiltämäisilläni kiiltämäisillämme
2nd kiiltämäisilläsi kiiltämäisillänne
3rd kiiltämäisillään
kiiltämäisillänsä

Derived terms

[edit]
adjectives
nouns
verbs

Further reading

[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kiiltää&oldid=78792561"