kyntö

kyntää +‎ -ö

• IPA^(key): /ˈkyntø/, [ˈk̟yn̪t̪ø̞]
• Rhymes: -yntø
• Hyphenation^(key): kyn‧tö

kyntö

1. plowing

• “kyntö”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

• nytkö

From kyntää (“to plough”) +‎ -ö. Akin to Finnish kyntö.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkyntø/, [ˈkyntø̞̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkyntø/, [ˈkynd̥ø̞]
• Rhymes: -yntø
• Hyphenation: kyn‧tö

kyntö

1. ploughing

Declension of kyntö (type 4/koivu, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	kyntö	kynnöt
genitive	kynnön	kyntöin, kyntölöin
partitive	kyntöä	kyntöjä, kyntölöjä
illative	kyntöö	kyntöi, kyntölöihe
inessive	kynnöös	kynnöis, kyntölöis
elative	kynnöst	kynnöist, kyntölöist
allative	kynnölle	kynnöille, kyntölöille
adessive	kynnööl	kynnöil, kyntölöil
ablative	kynnölt	kynnöilt, kyntölöilt
translative	kynnöks	kynnöiks, kyntölöiks
essive	kyntönnä, kyntöön	kyntöinnä, kyntölöinnä, kyntöin, kyntölöin
exessive1)	kyntönt	kyntöint, kyntölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

• kynty

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 231