benigni

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Benigni, and benigní

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Latin benignus.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈbeniɡni/, [ˈbe̞niɡni]
  • Rhymes: -eniɡni
  • Syllabification(key): be‧nig‧ni

Adjective

[edit]

benigni (comparative benignimpi, superlative benignein)

  1. (pathology) benign
    Synonym: hyvänlaatuinen
    Antonym: maligni

Declension

[edit]
Inflection of benigni (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative benigni benignit
genitive benignin benignien
partitive benigniä benignejä
illative benigniin benigneihin
singular plural
nominative benigni benignit
accusative nom. benigni benignit
gen. benignin
genitive benignin benignien
partitive benigniä benignejä
inessive benignissä benigneissä
elative benignistä benigneistä
illative benigniin benigneihin
adessive benignillä benigneillä
ablative benigniltä benigneiltä
allative benignille benigneille
essive benigninä benigneinä
translative benigniksi benigneiksi
abessive benignittä benigneittä
instructive benignein
comitative benigneine
Possessive forms of benigni (Kotus type 5/risti, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative benignini benignini
accusative nom. benignini benignini
gen. benignini
genitive benignini benignieni
partitive benigniäni benignejäni
inessive benignissäni benigneissäni
elative benignistäni benigneistäni
illative benigniini benigneihini
adessive benignilläni benigneilläni
ablative benigniltäni benigneiltäni
allative benignilleni benigneilleni
essive benigninäni benigneinäni
translative benignikseni benigneikseni
abessive benignittäni benigneittäni
instructive
comitative benigneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative benignisi benignisi
accusative nom. benignisi benignisi
gen. benignisi
genitive benignisi benigniesi
partitive benigniäsi benignejäsi
inessive benignissäsi benigneissäsi
elative benignistäsi benigneistäsi
illative benigniisi benigneihisi
adessive benignilläsi benigneilläsi
ablative benigniltäsi benigneiltäsi
allative benignillesi benigneillesi
essive benigninäsi benigneinäsi
translative benigniksesi benigneiksesi
abessive benignittäsi benigneittäsi
instructive
comitative benigneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative benignimme benignimme
accusative nom. benignimme benignimme
gen. benignimme
genitive benignimme benigniemme
partitive benigniämme benignejämme
inessive benignissämme benigneissämme
elative benignistämme benigneistämme
illative benigniimme benigneihimme
adessive benignillämme benigneillämme
ablative benigniltämme benigneiltämme
allative benignillemme benigneillemme
essive benigninämme benigneinämme
translative benigniksemme benigneiksemme
abessive benignittämme benigneittämme
instructive
comitative benigneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative benigninne benigninne
accusative nom. benigninne benigninne
gen. benigninne
genitive benigninne benignienne
partitive benigniänne benignejänne
inessive benignissänne benigneissänne
elative benignistänne benigneistänne
illative benigniinne benigneihinne
adessive benignillänne benigneillänne
ablative benigniltänne benigneiltänne
allative benignillenne benigneillenne
essive benigninänne benigneinänne
translative benigniksenne benigneiksenne
abessive benignittänne benigneittänne
instructive
comitative benigneinenne

Further reading

[edit]

Italian

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /beˈniɲ.ɲi/
  • Rhymes: -iɲɲi
  • Hyphenation: be‧nì‧gni

Adjective

[edit]

benigni

  1. masculine plural of benigno

Latin

[edit]

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

benignī

  1. inflection of benignus:
    1. nominative/vocative masculine plural
    2. genitive masculine/neuter singular