myönnytys

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

myönnyt- +‎ -ys. Coined by Finnish clergyman and philologist Gustaf Renvall in 1823.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmyø̯nːytys/, [ˈmyø̞̯nːyt̪ys̠]
  • Rhymes: -yønːytys
  • Hyphenation(key): myön‧ny‧tys

Noun

[edit]

myönnytys

  1. concession (the act of conceding, as e.g. in a negotiation)

Declension

[edit]
Inflection of myönnytys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative myönnytys myönnytykset
genitive myönnytyksen myönnytysten
myönnytyksien
partitive myönnytystä myönnytyksiä
illative myönnytykseen myönnytyksiin
singular plural
nominative myönnytys myönnytykset
accusative nom. myönnytys myönnytykset
gen. myönnytyksen
genitive myönnytyksen myönnytysten
myönnytyksien
partitive myönnytystä myönnytyksiä
inessive myönnytyksessä myönnytyksissä
elative myönnytyksestä myönnytyksistä
illative myönnytykseen myönnytyksiin
adessive myönnytyksellä myönnytyksillä
ablative myönnytykseltä myönnytyksiltä
allative myönnytykselle myönnytyksille
essive myönnytyksenä myönnytyksinä
translative myönnytykseksi myönnytyksiksi
abessive myönnytyksettä myönnytyksittä
instructive myönnytyksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of myönnytys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]